keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Pähkinänsärkijä ja takkatuli









Viime sunnuntaina oli taitoluisteluseuran joulunäytös. Kertomuksena oli Pähkinänsärkijä ja myös me aikuisluistelijat annettiin oma panoksemme näytökselle. Avattiin koko show esittämällä takkatulta (miltei samaa sarjaa kuin joidenkin lapsena esittämät puut ja kivet), ja aika hieno takkatulen tanssi siitä syntyikin.

Lapsena luisteluseuran joulu- ja kevätnäytökset oli olennainen osa luistelukautta. Näytösten teemaa ja omia rooleja jännitettiin. Itse olen ollut ainakin kukka, tähti, peikko, aasi, merirosvo, raitiovaunun kuljettaja, pingviini, lelu (olin nalle), veden elävä (olin kala), myrsky, virvatuli ja mitähän muitakin vielä? Erityisen kutkuttavana muistan sen, kun oli näytöksen kenraaliharjoitusten aika. Lavastekankaat oli nostettu kaukalon takareunan puolella miltei kattoon asti, erinäiset lavasterekvisiitat viritelty pitkin jäätä, puvut oli valmiina ja ohjelmat hyvin harjoiteltu. Hallin yleisvalo laitettiin pimeäksi, kohdevalot otettiin käyttöön ja sitten vedettiin koko setti alusta loppuun, pysähtymättä läpi, niinkuin nyt kenraaliharjoituksissa kuuluu. Se oli hauskaa ja toi oman lisämausteensa päivittäiseen hyppyjen, piruettien, askelsarjojen ja kilpailuohjelmien hiomiseen. Näytösohjelmissa sai aina vähän hupailla, ja niihin kehiteltiin usein jotakin rooliin sopivaa hassuttelua.

Kun tähän viimeisimpään joulunäytökseen taioin paidastani liekinheitintä - eli harsin oransseja kangassiipiä paidan hihoihin - mietin sitä työtuntien määrää, jonka äitini on käyttänyt erilaisten luisteluun liityvien esiintymis-, harjoitus- ja kilpailuasujen tekemiseen. Nostan hattua sille. Tuo kangastilkkujen harsiminen ei erityisen vaikeaa tai aikaa vievää ollut, mutta onneksi ei sen vaikeampaa tehtävää ollutkaan meille tarjolla. Olisi muuten hyvinkin löytynyt peukalo keskeltä kämmentä.

Kuvat: Marja Oksanen & Helena Taponen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti