perjantai 24. heinäkuuta 2015

Haikea kesä






Vaikka olisi ehkä muutakin kirjoiteltavaa, aion kirjoittaa säästä. Oon vakuutellu ittelleni koko kesän, että en voi antaa sään haitata kesää, koska sille ei voi mitään. Kesästä on silti otettava kaikki irti.

Vietin juuri viikon töissä leirillä, ja pari aamua aloitin sillä, että menin järveen. Uimiseksi sitä ei oikein voi kutsua, ennemmin se oli sellainen kokovartalodippaus. Kuvat on siltä ensimmäiseltä aamulta. Oli sumua ja hiljaista, koko muu reissussa mukana ollut porukka nukkui vielä. Järven vesi oli ehkä 17 asteista. Mutta jostain syystä tuona aamuna käynti järvessä oli kohtuullisen miellyttävä, ja aamun fiilis oli aika lempeä. Siispä päätin tehdä saman seuraavana aamuna uudestaan. Vesi oli ihan yhtä kylmää kuin edellisenäkin aamuna mutta sää oli aurinkoinen ja tuuli kovemmin kuin edellisenä aamuna. Järvessä käynti oli kylmää kyytiä, eikä fiilis aamusta ollut ollenkaan niin lempeä kuin edellisenä aamuna. Päivän startti oli huomattavasti kipakampi.

Täytyy muuten tässä välissä todeta, että tuo kyseinen ranta on ehdottomasti yksi parhaista, joilla olen käynyt. Ranta on kohtuullisen kokoinen hiekkaranta ja vesirajasta voi kahlata pitkän matkan kastelematta polviaan. Laiturin vieressäkin on vain parikymmentä senttiä vettä mutta laiturin päässä olin kainaloita myöten vedessä. Järvi on lähdepohjainen ja vesi kirkasta. Helteisinä kesinä (ja vähän myös tänä kesänä) rantavedessä kahlailu on todella mukavaa.

Jotenkin tällaiseen sumuiseen ja sateiseen kesään liittyy surumielisyyttä ja haikeutta mutta myös toisenlaista pehmeyttä kuin helteiseen ja aurinkoiseen kesään. Vaikka onhan sellainen pehmeä tunnelma ehkä kuitenkin enemmän syksyä kuin kesää. Ja pakko se on kuitenkin myöntää, että kaikesta vakuuttelusta huolimatta alan olla aika väsynyt jatkuvaan sateeseen vaikka kaatosade onkin ikkunan takaa tarkkailtuna kohtuullisen vangitsevan näköistä ja kuuloista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti