tiistai 28. heinäkuuta 2015

Joidenkin kaa


Ystävä käveli ovesta sisään, täytti jääkaapin hyllyjä ja asettui taloksi. Seuraavan vuorokauden aikana puhuttiin ja puhuttiin (paitsi silloin kun nukuttiin). Puhuttiin keittiön pöydän ääressä, kahvilan penkillä, vaatekaupan hyllyjen välissä, ravintolapöydässä, baarissa ja kotipihalla. Välillä syötiin ja juotiin ja välillä tuumattiin, että on aika vaihtaa paikkaa. Aiheet risteili elämäntavoista ja liikunnasta työhön ja miehiin, lapsista ja lapsettomuudesta sisustamiseen ja vaatteisiin, kiireestä ja aamu-unisuudesta kirjoihin ja elokuviin. Haaveista ja unelmista vallitsevaan todellisuuteen. Osansa sai politiikka, osansa sai kirkko ja uskonnot ja osansa sai ihmiset, ne ihanat ja ne kummalliset. Joistain raapaistiin pintaa, jonnekin upottiin syvemmälle.

Kun ovi jälleen kävi ja auto hurahti parvekkeen alla käyntiin, parkkeerasin teekupin kanssa sohvan nurkkaan ja katsoin SuomiLoven uusintoja jakson verran. Siellä oli tämä. Osuikin juuri tälle päivälle.


"Joidenkin kaa
saa kaiken toimimaan.
Joidenkin kaa
voi olla vaan
aivan samanlaista, vaikka
välissä olis vuosia,
sillä joidenkin kaa on samantien helppoa

Joidenkin kaa on samantien helppoa.
Johtuuko se siitä mitä sulle voi sanoa?
Johtuuko se siitä mitä voi jättää sanomatta?
Joidenkin kaa on helppoo uskoo ihmeisiin.
Joidenkin kaa on luonnollista uskoo mahdottomiin unelmiin.
Joidenkin kaa maailma näyttää taas hyvältä ja kauniilta."


perjantai 24. heinäkuuta 2015

Haikea kesä






Vaikka olisi ehkä muutakin kirjoiteltavaa, aion kirjoittaa säästä. Oon vakuutellu ittelleni koko kesän, että en voi antaa sään haitata kesää, koska sille ei voi mitään. Kesästä on silti otettava kaikki irti.

Vietin juuri viikon töissä leirillä, ja pari aamua aloitin sillä, että menin järveen. Uimiseksi sitä ei oikein voi kutsua, ennemmin se oli sellainen kokovartalodippaus. Kuvat on siltä ensimmäiseltä aamulta. Oli sumua ja hiljaista, koko muu reissussa mukana ollut porukka nukkui vielä. Järven vesi oli ehkä 17 asteista. Mutta jostain syystä tuona aamuna käynti järvessä oli kohtuullisen miellyttävä, ja aamun fiilis oli aika lempeä. Siispä päätin tehdä saman seuraavana aamuna uudestaan. Vesi oli ihan yhtä kylmää kuin edellisenäkin aamuna mutta sää oli aurinkoinen ja tuuli kovemmin kuin edellisenä aamuna. Järvessä käynti oli kylmää kyytiä, eikä fiilis aamusta ollut ollenkaan niin lempeä kuin edellisenä aamuna. Päivän startti oli huomattavasti kipakampi.

Täytyy muuten tässä välissä todeta, että tuo kyseinen ranta on ehdottomasti yksi parhaista, joilla olen käynyt. Ranta on kohtuullisen kokoinen hiekkaranta ja vesirajasta voi kahlata pitkän matkan kastelematta polviaan. Laiturin vieressäkin on vain parikymmentä senttiä vettä mutta laiturin päässä olin kainaloita myöten vedessä. Järvi on lähdepohjainen ja vesi kirkasta. Helteisinä kesinä (ja vähän myös tänä kesänä) rantavedessä kahlailu on todella mukavaa.

Jotenkin tällaiseen sumuiseen ja sateiseen kesään liittyy surumielisyyttä ja haikeutta mutta myös toisenlaista pehmeyttä kuin helteiseen ja aurinkoiseen kesään. Vaikka onhan sellainen pehmeä tunnelma ehkä kuitenkin enemmän syksyä kuin kesää. Ja pakko se on kuitenkin myöntää, että kaikesta vakuuttelusta huolimatta alan olla aika väsynyt jatkuvaan sateeseen vaikka kaatosade onkin ikkunan takaa tarkkailtuna kohtuullisen vangitsevan näköistä ja kuuloista.

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Tällaisena iltana...

... omat ääriviivat on vähän kadoksissa.
... Risto Rasan sanoin "kaikki mitä kirjoitan on kaipuuta".
... surun häivähdys on monen asian summa.
... spotifyssa Green Day laulaa "Boulevard of Broken Dreams" ja Sunrise Avenue "Don't cry" ja joku muukin jotakin muita haikeita sanojen kudelmia.
... kirjoitan hajanaisia lauseita ja märehdin, huomenna laitan taas tikkua ristiin.

lauantai 4. heinäkuuta 2015

Kirjoituksia.


Jonkinlaiseksi kesälomasaavutukseksi voinee sanoa sen, että loman aikana oon lukenut neljä kirjaa. (Ja onhan tässä vielä lomaa jäljellä muutama päivä, että ehkä ainakin muutaman sivun verran seuraavaakin ehdin ainakin aloittaa. Tosin, ajattelin edistää vähän myös tän vuoden elokuvatavoitetta ja katsoa omasta hyllystä löytyviä elokuvia ainakin pari.)

Erityisen suuret odotukset olivat Samartinin Los Peregrinosille, koska trilogian kaksi aiempaa (Señor Peregrino ja La Peregrina) olivat niin loistavat. Tämä kolmaskin oli hyvä, mutta ehkä vähän laimea aiempiin verrattuna. Kaksi ensimmäistä nivoutuivat niin tiukasti toisiinsa, että mietinkin jo ennen kolmannen lukemista, mitä vielä kertomukseen voi saada lisää. Ja niinpä se oli, että kolmas oli aika paljon aiemmista irrallaan. Mutta kyllä se lukea silti kannatti. 

Lundbergin Leo oli taattua Lundbergia. Kaunista kieltä ja kertomuksen keskiössä tavalliset 1800-luvun ihmiset ja heidän - osin traagisetkin - elämänsä maatilojen ja purjelaivojen keskellä.

Lukija Aamujunassa oli kirja, josta olen lukenut pari kehuvaa arvostelua, ja siksi siihen tartuin. Kirjaa on kuvattu aikuisten saduksi, ja sitä se nimenomaan on. Viimeisen sivun viimeisen pisteen jälkeen olin melko hyvillä mielin ja ihastuneen ilahtunut siitä, että kirja tuli luettua.

Ja juuri äsken pääsin Valtosen Finladia -voittajan loppuun. Kärsivälliselle lukijalle voin suositella. Hetkittäin kirja on jopa pitkäveteisen yksityiskohtainen keskiössä oleviin tutkimuksiin ja tekniikkaan liittyen, mutta juuri kun meinasin kyllästyä, hypättiinkin vähän keveämpiin ja kiinnostavampiin kerroksiin joissa keskellä on ihmiset ja heidän välisensä suhteet.

Muutenkin tämän vuoden kirjojenlukutavoitteelle kuuluu tällä hetkellä erinomaista. Luettuna on jo 15 kirjaa ja tavoitehan on lukea vuoden aikana yhteensä 21.


Tänä vuonna luettuna jo (perässä oleva numero kertoo jälleen kuinka korkealle kirjaa arvostin asteikolla 1-5):

Cecilia Samartin: Nora & Alice 4
Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin, 1. Rakkaus 5
Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin, 2. Sairaus 5
Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin, 3. Kuolema 5
David Nicholls: Varamies 4
Cecilia Samartin: Kaunis sydän 4
Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja 5
Khaled Hosseini: Ja vuoret kaikuivat 4
Linda Olsson: Kun mustarastas laulaa 4
Pauliina Rauhala: Taivaslaulu 3
Khaled Hosseini: Leijapoika 4
Ulla-Lena Lundberg: Leo 4
Jean-Paul Didierlaurent: Lukija aamujunassa 4
Cecilia Samartin: Los Peregrinos 3
Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät 3

Tässä vaiheessa voin sanoa, että tämä lukuvuosi on tähän mennessä ollut menestys. Jokainen kirja on ollut aivan ehdottomasti lukemisen arvoinen, vaikka kaikista en ole ollut ihan niin vaikuttunut kuin ennakko-odotus antoi toivoa. Hyviä tunnelmia, traagisia ihmiskohtaloita, itkua, huutoitkua, huumoria, naurua ja hyvää mieltä. Ja hitaasti haalistuvia tunnejälkiä.

Seuraavana jonossa on Tove Janssonin Kesäkirja, Anna-Leena Härkösen Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia, sekä Nura Farahin Aavikon tyttäret. Janssonia olen oikeastaan odotellut, että saisin sen käsiini ja Härkösen oletan olevan takuuvarmaa hyvää Härköstä niinkuin aiemmatkin lukemani kirjoituskokoelmat. Aavikon tyttäriltä en sen sijaan osaa odottaa mitään. Jää nähtäväksi.

torstai 2. heinäkuuta 2015

On siis kesä.

Kesäloman viimeinen viikko menossa. Pitihän siihen mahduttaa vielä ainakin yksi Helsinkihengailupäivä. Tällä kertaa Kiasma veti puoleensa, niin kuin se usein tekee. Tykkään siitä museosta, nimenomaan siitä rakennuksen tunnelmasta. Oli siellä ihan kiinnostavat näyttelytkin meneillään, tykkäsin paljon Robert Mapplethorpen näyttelystä, ja myös Elements ja Ismo Kajander olivat aika kiinnostavat. Pari satunnaista valokuvaa tuli näyttelyissä otettua, mutta eniten keskityin olemiseen. Kiasmassa on hyvää hiljaisuutta myös.





Sattumalta osui myös silmiini se, että Kasarmintorilla oli Street Food Carneval samana päivänä. No, kovin karnevaaliksi ei sitä vielä voinut sanoa, paikalla oli ehkä viisi ruokarekkaa ja ehkä 10 asiakasta. Mutta. Street Gastro tarjoili erinomaisen lounaan. Vegeburger oli järjettömän hyvä. Aion suosia kyseistä lafkaa - rekkaa tai ravintolaa - vielä joskus uudestaankin.



Huomiselle on luvattu tän kesän ennätyshellepäivää ainakin tänne. Keskipäivän korvilla pitäis mittarin näyttää ainakin 28 astetta. Huuh.