maanantai 18. toukokuuta 2015

Kaksi viikkoa


Kaksi viikkoa.  Siihen kiteytyy päälimmäiset ajatukset tällä hetkellä.

Kaksi viikkoa on juoksukoulua takana. Tähän mennessä fiilis juoksemisen kanssa on ollut innostunut mutta myös epävarma ja odotteleva. Koska tää alkaa tuntua epämiellyttävältä? Vielä ei pääse kilometreillä tai minuuteilla brassailemaan, mutta tänä aamuna juoksuun pyrähtäessä oli kyllä ensimmäisen kerran sellainen olo, että taidan mennä vähän kovempaa kuin kaks viikkoa sitten. Ja vain kerran tähän mennessä olen pitänyt itseni kanssa ylimääräisen kokouksen, jossa päädyin kompromissiin: vapaapäivä ja treenipäivä vaihtoivat paikkaa, syynä kertakaikkinen jalat alta pyyhkivä väsymys ja tieto siitä, että ennen iltapäivän töihinmenoa pitää hoitaa erinäisiä asioita, jotta arki jatkaa pyörimistään. Kolmen vartin kävelylenkin sijaan makasin siis aamupäivän sohvalla ja nukuin. Hyvä päätös. Kävelin seuraavana päivänä.


Kaksi viikkoa kevään töitä edessä ja sitten on kesäloma. Tai no, jos tarkkoja ollaan, niin kahden viikon ja kahden päivän jälkeen oon kesälomalla. Kahden viikon päästä oon jossainpäin Itämerta purjelaivalla viimetöikseni ennen lomaa. Ja sitä odotan miltei yhtä kovin kuin kesälomaa. Toivottavasti sää suosii yhtä hyvin kuin pari vuotta sitten kun viimeeksi Vivanin kannella tallailin ja laivaa ohjata yritin (ihan hyvällä menestyksellä itseasiassa).






maanantai 4. toukokuuta 2015

Kesähaaste

Luistelukausi päättyi huhtikuun lopussa ja kesäksi kaipailin jotakin urheilua, josta innostua ja jolla itseään haastaa. Oon viimeiset pari kesää ajellut pyörällä satoja kilometrejä, mut nyt ajattelin, että tänä kesänä teen pääasiassa jotain muuta. 

Yksi ajatus on aina ajoittain miuta vaivannu, ja viime talven mittaan se alkoi vaivata ihan kunnolla. Miksi en tykkää juoksemisesta? Onko syy siinä, että lapsena luistelutreenien oheisharjoituksissa juostut metrit ja kilometrit oli aina jotenkin tuskaa ja kurjuutta? Vai onko syy siinä, että erinäiset urheiluvammat ja muut viat, joita lääkärien ja fysioterapeuttienkin voimin on tutkittu, alkaa vaivata aina kun vilkaisenkaan juoksukenkiin päin? Korvien välissä vai fysiikassa?


Tänä kesänä haastan itseni ja otan asiasta selvää. Surffailin internetin syövereissä ja löysin useitakin erilaisia vaihtoehtoja, miten tätä haastetta voisi lähteä ottamaan haltuun. Päädyin valitsemaan juoksukoulun, jonka löysin Porin vapaa-aikaviraston sivuilta. Projektin päätepiste siintää jossakin loppupuolella kesää, suurinpiirtein kolmen kuukauden päässä. Tarkoitus on silloin hilpaista 10 km lenkki. Sitä edeltävälle ajalle on siis päiväkohtainen suunnitelma, mutta elämä toki tuo matkaan haasteita. Nyt jo on tiedossa leiritouhuja (purjelaivalla ei paljon juoksennella) ja toivottavasti ulkomaanmatkailua (lenkkareiden mukaanpakkaamista pitää miettiä pari kertaa), mutta niissä kohdissa sovelletaan sitten. Tietysti on myös mahdollista, että kroppa laittaa ennemmin tai myöhemmin hanttiin ja homma loppuu siihen, mutta ihan helpolla en aio antaa periksi. Saa nähdä kuin tässä käy.

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Kevät

Tuntuu siltä, että oikeaa arkea ei oikein ole täällä näkynyt viimeiseen kahteen kuukauteen. Loman jälkeinen viikko jatkoi eriskummallisten viikkojen sarjaa, kun heti ensimmäisenä työpäivänä pakattiin lähimpien työkaveritten kanssa itsemme ja tavaramme autoihin ja suunnattiin viettämään tiimipäiviä erääseen leirikeskukseen ei kovin kaukana täältä. Päivät oli ihan kohtuulliset, parasta antia lienee kuitenkin illan naurut ja ilmakiekko. Viikkoon kuului siis kaksi päivää reissussa ja yksi pitkä päivä työmaalla, ja sen jälkeen olikin taas vapaapäiviä, joihin mahtui yhdet läksiäiset, yhdet kolmevuotissyntymäpäivät ja yksi baarikeikka (eli kavereitten bändien keikat baarissa).

Tällä viikolla olikin sitten vappu, joten ei oikein ihan tavallista arkea sekään. Viime vuosina olen aika monet vaput ja uudet vuodet viettänyt töissä. Ja sehän ei haittaa ollenkaan. Vaikka erityisesti vappu onkin sävyltään riemukas ja keväinen juhla, en erityisemmin enää innostu kyseisten juhlien yleisestä meiningistä vaan se riemu on jäänyt jonnekin teini- ja opiskelijavuosiin. Joten kun jälleen luvassa oli ilta nuorisotilalla lautapelejä pelaillen ja munkkejä syöden, ei harmittanut yhtään.

Mutta parasta vapun tienoossa on aina se, että kesä onkin yllättäen ihan tuossa nurkan takana. Toisaalta se yleensä (ja erityisesti tänä vuonna johtuen kummallisesta leiritöiden täyttämästä maalis-huhtikuusta) aiheuttaa myös joitakin stressiajatuksia, kun monenlaiset toimintakauden päätökseen ja kesän töihin liittyvät asiat pitää saada vauhdilla pakettiin, mutta pääasiassa nautin kuitenkin auringosta, lisääntyvästä lämmöstä ja kevyemmistä kesävaatteista.

Usein kotona on pääsiäisen ja vapun aikoihin parin vapaapäivän mittainen rupeama, kun mm. ikkunat  ja parvekelasit pestään, parveke muuttuu talvipalatsista kesäolohuoneeksi, talvikengät ja talvitakit varastoituu, ja kesäkengät kaivautuu laatikoistaan. Tänä keväänä tuo projekti näyttää etenevän vähän toisella tapaa, nimittäin askare kerrallaan silloin kun sattuu joutamaan ja viitsimään. Saa nähdä, josko kuitenkin ennen kuin kuukausi seuraavan kerran vaihtuu, olisi kesä tullut kunnolla tähänkin kotiin.