perjantai 30. tammikuuta 2015

Älä herätä mua unesta


En ole aamuihminen. Pahinta on, jos aamulla aikaisin heti heräämisen jälkeen täytyy olla sosiaalinen. Opiskeluaikoina yksi kaveri kerran totesikin, että aamun ekoilla tunneilla viereeni voi hyvin tulla istumaan, mutta on turha yrittää aloittaa mitään kovin ihmeellistä keskustelua ennen kuin itse avaan suuni.

Maailma pyörii aamuihmisten rytmissä. Tähän pohdintaan olen törmännyt kolumneissa ja lehtiartikkeleissa, ja useamman kerran on todettu että aamu-unisuus on synnynnäinen ominaisuus ja sen muuttaminen on vaikeaa, ellei mahdotonta. Lohdullista, en olekaan huonompi tai laiskempi kuin toiset ihmiset. Mutta maailman rytmi suosii silti aikaisia lintuja.

Itse olen siitä onnellisessa asemassa, että työni ei ole sidottu virka-aikaan. Nuorisotyössä työ luonnollisesti painottuu iltoihin, ja harvassa ovat ne aamut, että kotoa pitäisi irrota ennen yhdeksää yhtään mihinkään ja varsinkaan niin, että ensitöikseen pitäisi olla edustava. Mutta kun kohdalle osuu se viikko, että aamuisin on oltava parhaimmillaan, kotona käytössä on koko arsenaali heräämisen avustajia: keittiön radiosta kuuluu YleX Aamun höpinät, sängyn vieressä herätysvalo loimottaa kirkkaimmillaan ja puhelimen herätyskello soittaa suosikkimusiikkia. Leirielämässä olen ottanut tavaksi herätä sen verran aiemmin kuin muut, että ehdin olla itsekseni ja herätä rauhassa ennen kuin aamiaispöydässä kohtaan 30-200 muuta leirieläjää.

Mutta niinä viikkoina kun aamuisin on oltava liikkeellä ja sosiaalinen aikaisin, on lähes poikkeuksetta niin, että vaikka iltaisin yrittäisinkin päästä nukkumaan vähän tavallista aiemmin, vapaapäivän koittaessa on turha kuvitella selviävänsä normaalin mittaisilla yöunilla. Lähes aina edessä on 10-12 tuntia unta. Silti viikon jaksaa kyllä, kaksi viikkoa peräkkäin on jo vähän turhan raskasta. 

Ne lehtijutut, joissa olen tähän aiheseen törmännyt, ovat nämä:


keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Jossain hangen alla nukkuu kesä


Ennen joulua kirjoittelin, että jostain syystä joulun aika tuntuu mielessä aina pidemmältä kuin se oikeasti onkaan. Todellisuus pyyhkii kovakätisesti päin kasvoja tänään: joulunaika oli lyhyempi kuin mitä mielessäni toivoin. Joululomailun jälkeen töihin on kyllä palattu jo ennen vuodenvaihdetta, ja yksi leiriviikonloppukin on jo takana, mutta silti. Viime viikko tuntui vielä hitaalta ja työpäivät väliaikaisilta vapaiden keskellä ja sillä moodilla olisin mieluusti jatkanut vielä vaikka viikon tai kaksi. Mutta tänään alkaa oikea arki. Onneksi aamu oli vielä hidas, sai herätä rauhassa ja istua teekupin ja Kodin Kuvalehden kanssa aamiaispöydässä ilman että piti kytätä kelloa. Mutta nyt. Kengät jalkaan ja töihin. Kotiin joskus illalla. Kevätkausi - joka toivottavasti sisältää vielä monta monta viikkoa talvea ja lunta - on virallisesti alkanut.

torstai 1. tammikuuta 2015

Good Riddance 2014!



"Good Riddance (Time Of Your Life)"

Another turning point, a fork stuck in the road
Time grabs you by the wrist, directs you where to go
So make the best of this test, and don't ask why
It's not a question, but a lesson learned in time

It's something unpredictable, but in the end is right,
I hope you had the time of your life.

So take the photographs, and still frames in your mind
Hang it on a shelf in good health and good time
Tattoos and memories and dead skin on trial
For what it's worth it was worth all the while

It's something unpredictable, but in the end is right,
I hope you had the time of your life.







Vuodelle 2014 oli 4 tavoitetta, joille kävi itseasiassa ihan hyvin.

Tavoite 1. 21 luettua kirjaa. Haha! Päihitin tän. Luettuja kirjoja kertyi itseasiassa 22. Tältä näyttää luettujen kirjojen setti. Nimen perässä oleva numero kertoo siitä, kuinka paljon kirjasta pidin asteikolla 1-5:
  1. A.J Jacobs: Raamatullinen vuosi 4
  2. Mikko Salasuo, Janne Poikolainen & Pauli Komonen: Katukulttuuri – Nuorisoesiintymiä 2000-luvun Suomessa 3
  3. Michka Assayas: Bono on Bono 3
  4. Candace Bushnell: Hissillä huipulle 3
  5. Jaakko Heinimäki: Kafekismus 3
  6. Ray Bradbury: Fahrenheit 451 3
  7. Graeme Simsion: Vaimotesti 4
  8. Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen 5
  9. Gretchen Rubin: Onnellisuusprojekti 4
  10. Jennifer Egan: Aika suuri hämäys 4
  11. Linda Olsson: Sonaatti Miriamille 4
  12. Tove Jansson: Taikurin hattu 4
  13. Timo Parvela&Virpi Talvitie: Keinulauta 4
  14. Roald Dahl: Iso Kiltti Jätti 3
  15. Pauliina Kuokka: Kevätjää 5
  16. Dan Brown: Inferno 4
  17. Michael Bond: Paddington karhu tulee kaupunkiin 3
  18. Antoine De Saint-Exupery: Pikku Prinssi 5
  19. Emmi Itäranta: Teemestarin kirja 4
  20. Rinna Saramäki: Hyvän mielen vaatekaappi 5
  21. Cecilia Samartin: La Peregrina 4
  22. Ulla-Lena Lundberg: Marsipaanisotilas 4
Erityisesti tästä listasta mainitsemisen arvoisia on 5 kirjaa. 

Liekö tulkittava joksikin 30 kriisiksi, että kaksi nimenomaan elämisen tapaan ja laatuun liittyvää kirjaa oli merkittäviä: Gretchen Rubinin Onnellisuusprojekti tuuppasi ajattelua jälleen johonkin vähän erilaisille urille. Ja Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi antoi myös aika paljon ajattelemisen aihetta. Ja sai miut katsomaan vaatekaapin sisältöä hieman eri tavalla. Kummankin kirjan (ja kirjan herättämien ajatusten) kanssa tuun varmasti törmäilemään vielä kerran jos toisenkin.

Kaunokirjalliselta kantilta kolme kirjaa jätti jonkinlaisen tunnejäljen vielä jälkikäteen. 
Klassikoksikin nimetty Kuin surmaisi satakielen yllätti. Erinomainen kertomus siitä, että totuus ja yleinen mielipide eivät aina ole itsestäänselvästi sama asia ja aina ei riitä se, mikä on totta.
Cecilia Samartinin La Peregrina on itsenäinen jatko-osa viime vuonna lukemalleni Senor Peregrinolle. Kirjan ansioiksi erityisesti mainitsen jatkuvan odotuksen siitä, että miten tämä oikein päättyy? Keitä nämä ihmiset oikeasti ovat? Aivan loistavaa kerrontaa jälleen kerran.
Myös Marsipaanisotilas ansaitsee erityismaininnan. Viime vuonna luin Lundbergin Jään, joka jätti tunnejäljen johon voi edelleen palata. Marsipaanisotilas on Jään edeltäjä. Siinä kun Jää oli finlandiavoittaja, Marsipaanisotilas ylsi ehdokkaaksi. Olen sitä mieltä, että palkitseminen meni juuri oikein. Marsipaanisotilas on tunnistettavaa Lundbergia: tavallisten ihmisten elämän, ajatusten ja tunteiden kuvailua ja nautin valtavasti oivaltavasta kielestä, jota Lundberg tässäkin kirjassa ansiokkaasti viljelee. Mutta, Marsipaanisotilas pääsee kunnolla oikeuksiinsa vasta kirjan loppupuolella. Alkupuolikkaan sotakuvaukset ovat hetkittäin jopa pitkäveteisiä. Mutta kirjan viimeisen sivun viimeiseen pisteeseen päästessäni olin onnellinen, että tulin kirjan lukeneeksi.

Tavoite 2. Käy ainakin 12 kulttuuritapahtumassa. Tämänkin päihitin.
  1. West Side Story -musikaali, Lahti
  2. Tarzan -musikaali, Helsinki
  3. Louvre, Pariisi
  4. Musée de l'Orangerie, Pariisi
  5. Robbie Williamsin Swings both ways -konsertti, Helsinki
  6. Flow Park, Lappeenranta
  7. Lallin pojat -kesäteatteri, Hyvinkää
  8. Torin rytmit 9.-10.7., Hyvinkää 
  9. Suomen Rautatiemuseo, Hyvinkää
  10. Tove Jansson, Ateneum, Helsinki
  11. Sirkus Finlandia, Helsinki
  12. Club for five: Jouluna, Hyvinkää
Ei liene tarpeen mainita, että Robbie Williams livenä oli aika kova juttu. Ja että Pariisi oli, no, Pariisi. 

Tavoite 3. Piirrän ainakin tunnin viikossa.
Tälle tavoitteelle kävi hullusti. En piirtänyt tuntia viikossa, en lähellekään. Mutta piirtelin kuitenkin. Doodlailin. Kirjoittelin. Valkoiset sivut saivat täytettä junissa, sohvannurkissa, kokouksissa, kahvilanpöydissä. Ei hullumpaa.

Tavoite 4. Alunperin piti opetella punnertamaan ja vetämään leukoja. Ja se tavoitehan meni fysioterapeutin kehoituksesta uusiksi heti kärkeen. Tavoittelin siis ylipäänsä enemmän lihasvoimaa ja sitä kautta hyvää fiilistä. Lihasvoiman kasvamisestakaan en osaa paljon sanoa muuta kuin että kyllä voin paremmin. Kesällä pyöräilytavoitteena oli 900 km, n. 700 kilsaa tuli lopulta täyteen. Ja kaikenkaikkiaan olipa liikuntatavoite tälle vuodelle mikä tahansa, päihitti syksyn onni sen 100-0. Nimittäin se luistelu. En muista aikoihin olleeni niin täysillä missään kuin mitä olen syksyn aikana ollut jäällä. Jäällä tunnen omat ääriviivani selkeimmin. Joten aivan varmasti olen saavuttanut liikunnan saralla tänä vuonna jotakin.

Muuten vuodesta 2014 mieleen jää matkat Pariisiin, Berliiniin, ensimmäinen tatuointi, jotkut yllättävät kohtaamiset erityisissä tilanteissa, ja kaikenlainen ajan viettäminen rakkaiden ihmisten kanssa.
Vuoteen 2015 suuntaan siis melkolailla hyvillä mielin, ja erityisesti kaikesta siitä hyvästä kiinni pitäen mitä menneen vuoden aikana kiinni sain. Jotain uusiakin tavoitteitakin kuitenkin taas.

Tavoite 1. Jälleen elokuvatavoite vuoden tauon jälkeen. Nimittäin omaan hyllyyn kertyneet elokuvat. Ennen kuin kotiini saapui telkkari, ostelin hyvillä mielin suosikkielokuvia, kiinnostavia elokuvia, alennuslaarin halpoja elokuvia omaan hyllyyn. Hyllyssä on n. 75 elokuvaa, ja tarkoitus on katsoa ne läpi ja myöskin laittaa kiertoon sieltä sellaiset, joita en pidä erityisen tarpeellisena omassa hyllyssä säilyttää. 

Tavoite 2. Sama kirjatavoite kuin viime vuonna, eli 21 luettua kirjaa.

Tavoite 3. Lankakorin sisältöä puolet pienemmäksi. Eli toisin sanoen sukkapuikoille ja virkkuukoukulle töitä.

Ja sitten vielä:

Just let go.
Let go of how you thought
your life should be,
and embrace the life 
that is trying to work its way into
your consciousness.