tiistai 30. joulukuuta 2014

All I wanted for Christmas...



Joululoma oli ja meni. Hitaat päivät tosin jatkuu vielä vähän.

Joulu(loma) oli kutakuinkin juuri sellainen kuin ajattelin sen olevan. Sohvannurkkaa, kaks kirjaa, paljon teetä ja hyvää ruokaa, suklaatakin vähän. Jouluaattona ja -päivänä äiti ja isä, joulupäivän illasta eteenpäin muutaman päivän verran ihana siskokin pienen perheensä kanssa. Erityisesti on mainittava isän lahjaksi saama kauko-ohjattava videokameralla varustettu helikopteri ja 2-vuotiaan toivoma traktoriajelu. No, helikopteri ei vielä kovin hallitusti lennellyt eikä 2-vuotias sinne traktorin kyytin kovin paljon uskaltanut, mutta olipa hauskaa silti. Myös 500 palan palapeli ja kolmen lautapelin lajitelma toi viihdettä ajankuluun.


Kaksi viimeistä lomapäivää oli pyhitetty oleilulle omassa kattohuoneistossa. Elämyksiä siihen sohvannurkkaelämään tarjoili Game of Thronesin neloskauden ekat jaksot ja Ulla-Lena Lundbergin Marsipaanisotilas. Ainakin jälkimmäisestä lisää vielä vähän myöhemmin.

Nyt siis eletään joululoman jälkeistä elämää, hajanaista viikkoa, hitaita päiviä. Tänään oli töitä; tilastointia ja toimintakertomusta. Numeroiden pyörittelyä. Ja sen ihmettelyä, että miksi se on joka vuosi vähän epävarmaa, vähän sinne päin, vähän hankalaa. Vähän piti myös ajatella tulevan viikonlopun puuhia, leirielämää kun on perjantai-illasta eteenpäin luvassa. Mutta sitä ennen vielä seuraavien kahden päivän aika jotenkin jaettuna lähinnä ystävän seuran ja hiljaisen kotielämän kesken. Ja hiljaisen kotielämän keskeltä jokunen ajatus myös menneelle vuodelle.


maanantai 22. joulukuuta 2014

Lomaodotuksia



Joululoma.

Jostain syystä joulun aika tuntuu mielessä pidemmältä kuin se oikeasti on. Kun viime viikolla töissä valmisteltiin alkuvuoden juttua, ajatteli jotenkin, että onhan tässä vielä aikaa, vaikka todellisuudessa aikaa oli vain muutama viikko ja asioilla oikeastaan vähän kiirekin.

Mutta ehkä se kuitenkin on niin, että oma rytmi hidastuu joulun aikaan. Ja toisin kuin vaikkapa viikkojen mittaiselle kesälomalle, joululomalle ei tänäkään vuonna tullut tehtyä mitään to-do -listaa. Kun kesällä lämpö ja aurinko ja vesisade ja useampi viikko kulutettavaa aikaa houkuttelevat käyttämään päiviä tehokkaasti seikkailemiseen - ainakin siinä ja siinä museossa olis kiva käydä ja joku kesäretki tehdä ja jäätelöä syödä ja puistossa mansikoita - niin joulun aikaan pimeys ja kynttilät kutsuvat käpertymään kirjan ja teekupin kanssa sohvan nurkkaan viltin alle ja pysymään siellä kunnes vuosi on vaihtunut. Ei mitään muita odotuksia ja suunnitelmia. Maailma saa hetken aikaa olla hidas, melkein pysähtynyt.

Huomenna pakkaan itseni oletettavasti muutaman muun tyypin kanssa samaan junaan ja suuntaan joulun viettoon lapsuuden kotikonnuille. Mukaan mukavia kotoiluvaatteita ja ainakin kaksi kirjaa. Ehkä myös sukankutimet. Sohvannurkka sielläkin on, ja toivottavasti ainakin joiksikin hitaiksi hetkiksi sen ehdin myös vallata.

perjantai 19. joulukuuta 2014

Joskus on sellaisia päiviä...

... että aamuyöllä tuijottaa ikkunan takana tippuvaa vesisadetta, vaikka pitäisi vielä nukkua.
... että elämän rytmi sotkee lounastauon ja lounas muuttuu päivälliseksi.
... että ruokakaupasta kotiin kävellessä ihmettelee sitä kummallista tunnetta, kun ei tarttekaan olla menossa loppupäivänä yhtään mihinkään.
... että oman kodin sohvan nurkasta ystävän auton etupenkille soitettu puhelu on rakkautta.
... että joululoma on enää yhden päivän päässä.

lauantai 13. joulukuuta 2014

Rimakauhua ja rakkautta

Tänä syksynä se tapahtui. Löysin takaisin vanhan rakkauden pariin. Useamman vuoden toivomisen ja etsinnän jälkeen löytyi mahdollisuus laittaa luistimet jalkaan ja palata jäälle.

Lauantaiaamuisin uhmaan aamukiukkua ja herään ennen seitsemää ollakseni kahdeksalta luistimet jalassa jäähallin jäällä. Ja kun motivaatio on riittävän korkealla, ei aikainen aamu oikeastaan haittaa yhtään.

Ensimmäisellä harjoituskerralla rätkähdin mahalleni jäähän niin että ilmat pölähti keuhkoista pihalle, enkä voinut muuta kuin nauraa, koska niin riemullista oli jälleen kohdata jäähallin hyvän jään kanssa. No oikeasti, ei niitä lähikosketuksia kovan jään kanssa ole kyllä ollut ikävä, mutta sekin kuuluu välillä lajiin. Ja komeita mustelmia on tänä syksynä kertynytkin ihan kiitettävästi.

Olen huomannut, että perusluistelutaidon lisäksi vähän vaikeampiakin juttuja on lapsuuden jäällä vietettyjen tuntien jäljiltä kyllä jossakin selkäytimessä olemassa, mutta niiden esiin etsiminen vaatii vaivaa. Ja uskallusta. Enhän toki ole enää se 12-vuotias tyttönen, joka hyppäsi akselin tuosta vaan ja pyöritti piruetteja toinen toisensa perään ilman merkkiäkään siitä, että pää oli piruetin jälkeen ihan pyörällä. Parasta tässä onkin itsensä haastaminen ja omien rajojen koettelu. On selvästi jälleen paljon opittavaa ja pelottaa välillä ihan hulluna. Jaa mitenkäs tässä terän päällä nyt pitikään se painopiste olla? Ja miten muka uskallan tuosta vaan hypätä kokonaisen kierroksen? Sehän vaatii vauhtia ja piikkien käyttöä ja ja ja... Ja kuinka palkitsevaa se sitten onkaan, kun useamman treenikerran ja usean epäonnistuneen yrityksen jälkeen kaksoiskolmonen kääntyy vihdoin täydellisesti yhden jalan varassa ja salchowin ponnistusjälki jäässä on kuin suoraan oppikirjasta. Vaikka vauhti ei ole kovin kova eikä hypyt kovin lennokkaita, niin tuntuu mukavalta huomata, että minun kroppani pystyy tähänkin vielä. 

Ja ennen kaikkea parasta on se, että poissa ovat lapsuuden suorituspaineet ja valmentajan painostus parempiin suorituksiin. Nyt olennaista on hauskan pitäminen, liikkumisen riemu ja toisten kannustaminen. Harjoitusmusiikin kanssa jäällä kilpaa raikaa nauru.

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Unohtamisesta ja elämän pienistä virheistä

Menetän yöunet hermoillessa. Kun huomaan mokanneeni jonkun asian ja tiedän, että asialle voi tehdä jotain vasta seuraavana päivänä, on varmaa, että yöunet on hukassa. Pyörin ja hyörin, heräilen ja käyn kierroksilla. Muistan sen tunteen. Mutta en juuri nyt muista yhtään sellaista kämmäystä, joka sen tunteen aiheutti.

Kun se moka sitten tapahtuu, lohdutan itseäni niinä unettomina iltoina sillä, että parin viikon päästä tälläkään ei ole enää mitään väliä. Todennäköistä on, ettei sekään moka ollut niin iso, etteikö sitä voisi korjata. Koska suurin osa virheistä on elämän mittakaavassa pieniä virheitä. Pian on sanottu anteeksi tai soitettu puhelu tai korjattu pieleen mennyt asia niinkuin se on korjata täytynyt. Ja asia on järjestelty ja on siirrytty eteenpäin. Elämä menee eteenpäin. Mutta tunnolliselle ihmiselle, joka järjestelmällisesti yleensä hoitaa sen mitä pitää, virhe on ravisteleva. Se ei ole "näitä tapahtuu, ei haittaa" -juttu. Kyllä haittaa. Niin kauan, että virheen saa korjattua. Ja vielä vähän sen jälkeenkin. Tunnollista minää hävettää, että saatoinkin niin kämmätä. Usein kyseessä on unohtaminen tai väärinymmärrys. Se että tietämättömyyttään ja joskus huolimattomuuttaan teki tai sanoi jotakin pieleen.

"Ole itsellesi armollinen äläkä vaadi itseltäsi täydellisyyttä." Niin olenkin enkä vaadikaan. Olen armollinen siinä, että yritän olla ottamatta vastuulleni asioita, jos ne eivät mahdu to-do -listalleni. Voin antaa periksi ja voin toisinaan mennä sieltä missä aita on matalalla. Vähän sinnepäin. Ja osaan antaa anteeksi. Itsellenikin, vaikka se on kaikkein vaikeinta. 

Mutta unohtaminen. Se vatsasta kouraiseva tunne kun tajuaa, että "ainiin!". Kun en ole tehnyt sitä mitä lupasin.

Tänään en ole huomanut unohtaneeni mitään tärkeää.

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Oi aikoja, oi tapoja!

Miulle on muodostunut joulutapa. Tai joulun ajan tapa. Se juttu, jonka jälkeen yleensä aina viimeistään löytyy joulumieli. Tai jonka jälkeen on olo, että tärkeä palanen joulua on taas löytynyt. Tänä vuonna se palanen oli kuunneltavissa ja katseltavissa eilen.


Lippu konserttiin oli odottamassa jääkaapin ovessa syyskuun alkupuolelta asti ja hyvä niin. Ilta oli nimittäin loppuunmyyty. Hyvinkääsalissa katsomon ensimmäiset rivit ovat permannolla samassa tasossa ja joskus siellä keskemmällä istuneena olen todennut, että edessä istuvan niskaa saattaa vähän häiritä näkemistä. Tällä kertaa ostin lippuni katsomon nousevan osan etuosaan. Ja keskelle, tietenkin. Paikka oli täydellinen vaikka nämä kännykkäkamerakuvat ei ihan parasta oikeutta asialle teekään.


Mitä konserttiin sitten tulee, niin tämä a cappella -lauluyhtye on aivan loistava. Viiden laulajan taidot ihastuttavat joka kerta. Erityisen suuren vaikutuksen kerta toisensa jälkeen tekee bassolaulajan matalaakin matalampi ääniala. Voisin kuvitella, että yhtye myös kuule tästä usein, niin erityinen lahja se on. Pidän myös siitä, että tällä joukolla ei tunnu pipo kiristävän kovinkaan paljon. Musiikkia tehdään taidolla ja huolella, mutta pilke silmäkulmassa.
Esitykset ovat yleensä myös aina visuaalisesti kauniita. Niin tälläkin kertaa. Simppelit lavasteet, hyvä valosuunnittelu ja laulujen tunnelmiin sopivat koreografiat tekevät konsertista kiinnostavan.
Mutta eniten arvostan kuitenkin sovituksia, joita yhtye biiseistä tekee. Hyvänä esimerkkinä mainittakoon vaikka se, että joululaulujen klassikko "Joulukirkkoon" eli se "Kello löi jo viisi" on yksi niistä joululauluista, joita en ole voinut koskaan sietää. Ja sitten tulivat nämä viisi laulajaa:


Hymyilyttävän hyvä sovitus! Sietämättömästä tuli kerta heitolla yksi suosikeista! (Mutta tietysti vain tästä versiosta. Ne muut versiot on edelleen sietämättömiä. :D )

Mutta kyllä sen joulun palasen lopulta kruunaa tämä, johon tänäkin vuonna konsertti päättyi:


Club For Five. Yksinkertaisesti parasta.



lauantai 29. marraskuuta 2014

Kirjoittajan varovainen paluu

On hiljaista pidelly tän blogin puolella. Mutta oon hautonu tässä nyt viime viikkoina monenmoisia ajatuksia, ja oon tuumaillu, että vois lämmitellä tätä blogihommaa jälleen.

Ja sitten päädyin siihen, että alkulämpimiksi muina naisina kirjoitan kuitenkin vain salaatista. Se on aktiivisimpana ajatuksena kielen päällä just nyt. Lautanen on nimittäin juuri tyhjäksi putsattuna tuossa vieressä ja sinihomejuuston maku vielä kutkuttelee kielellä. Joten salaattia, olkaa hyvät.

Miusta on tullut salaatin suurkuluttaja. Kun oikeanlaisia aineksia laittaa sekaisin, voisin syödä salaattia loputtomasti. Tai niin kuvittelen.
Viimeaikaisin hitti on avokado. Perus salaattipohja onkin nykyään avokadoa, kurkkua ja vähän jotakin vihreää salaattia. Ja siihen voi sitten sotkea sekaan sen mitä milloinkin huvittaa: päärynää, hunajamelonia, cantaloupemelonia, tomaattia, viikunoita, sinihomejuustoa, leipäjuustoa, paahdettua sipulia, siemeniä, pähkinöitä. You name it.



maanantai 2. kesäkuuta 2014

Välitilinpäätös

Kesäkuun alku on hyvä hetki tehdä välitilinpäätöstä asetetuista tavotteista. Tuntuma on, että osan kanssa asiat on hyvin ja toisten kanssa ei sitten ihan niin mallikkaasti.

Tavoite 1. Lue 21 kirjaa. Tällä tavoitteella menee, no, ei edes kovin kohtalaisesti. Oon lukenu 7 kirjaa, joten vähän pitäis vauhtia kiristää tässä kesän aikana.
Tähän mennessä luettu on:
  • A.J Jacobs: Raamatullinen vuosi 4
  • Mikko Salasuo, Janne Poikolainen & Pauli Komonen: Katukulttuuri – Nuorisoesiintymiä 2000-luvun Suomessa 3
  • Michka Assayas: Bono on Bono 3
  • Candace Bushnell: Hissillä huipulle 3
  • Jaakko Heinimäki: Kafekismus 3
  • Ray Bradbury: Fahrenheit 451 3
  • Graeme Simsion: Vaimotesti 4
Ei varsinaisesti miun mielestä tähän asti mitenkään kovin vaikuttava lista. Hyvien kirjojen löytäminen on kovin vaikeeta, mut nyt on kyllä jonossa muutamia ihan kiinnostavia. Kunhan taas sais vauhtia siihen lukemiseen.

Tavoite 2. Käy 12 kulttuuritapahtumassa vuoden aikana. Tällä menee hyvin. Takana on:
  • West Side Story -musikaali Lahdessa
  • Tarzan -musikaali Helsingissä
  • Louvre Pariisissa
  • Musée de l'Orangerie Pariisissa
  • Robbie Williamsin Swings both ways -konsertti Helsingissä
Ajattelin tavoitteen asettaessani, että josko tällä hyvällä tulis käytyä vaikka jotain vähän vaatimattomampiakin (eli pienempiä ja ei niin kovin kuuluisia) museoita, näyttelyitä yms. No, vaatimattomuudella ei oo kyllä tähän astiset pilattu. Mutta saas kattoo, mitä loppupuoliskolle vuotta keksin. Ainakin neljä, ehkä jopa viis ideaa on jo.

Tavoite 3. Piirrän noin tunnin viikossa. No, en oo piirtäny. Oon piirtäny ehkä just sen tunnin yhteensä. Ja veikkaan, ettei vauhti tän kanssa tästä parane.

Tavoite 4. Lihasvoimaa lisää (jolle ei oo varsinaisesti muuta mittaria kuin oma fiilis). Tälläkin menee ihan hyvin. Kuntosali ja bodybalance ja nyt kesemmällä polkupyörä on ollu hyviä kavereita useita kertoja viikossa. Ja liikuntakeskuksen järjestelemän kesäaikataulun myötä menin eilen pilatestunnille pitkästä aikaa ja innostuin siitäkin vähän. Meillä viriteltiin myös töissä taas porukka mukaan kilometrikisaan, jossa tarkoitus on ajella polkupyörällä mahdollisimman paljon 1.5.-22.9. välisellä ajalla. Sen myötä oman fillarin mittariin on kertyny n.230 km toukokuussa. Varovasti toivon, että jos 900km tulis täyteen 22.9. mennessä niin se olis mahtavaa. Pyöräily on myös siitä mukavaa hommaa, että maisemat vaihtuu vauhdilla ja oon löytäny ihan uusia paikkoja, joissa en oo ennen käyny. Ja kummasti siellä hakkuuaukean laidalla korppeja tuijotellessa tai pellon reunassa hikeä pyyhkiessä olonsa tuntee kovin onnelliseksi.





sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Smoothieita

Ostin OBH Nordican Smoothie Twisterin. Aivan loistokapistus. Hedelmien kulutus kodissani räjähti välittömästi ja viime aikaisten nettihakujen kärjessä menee smoothieohjeet. Eilen sain lainaan reseptikirjan "200 mehua ja smoothieta", ja kylkeen kommentin, että smoothiet täytyy sitten blogiin arvioida ja samalla tallettaa. Näin tapahtukoon. Tosin, vaikka alkuperäinen ohje sanoisi sen olevan tuoremehu, mie raportoin smoothie -nimillä kaikki, koska niitä noista tuolla suristimella tulee. Raportoin kaikista vain ainesosat, koska tekoprosessi on pääasiassa kaikissa sama: kuori, pilko, pistä twisteriin ja surista. Jokaisesta ohjeesta tulee suurinpiirtein puoli litraa smoothieta.

Tässä ensimmäiset kaksi ohjetta. Ensimmäinen on ennen reseptikirjan saamista jostakin internetin syövereistä bongattu:

Keltainen hedelmäsmoothie
½-1 banaani
1 satsuma
1 päärynä
1-2 dl Gefilus appelsiini-persikka -mehua.

Tätä olen tehnyt pari kertaa, perusvarma setti. 

Toinen ohje on reseptikirjasta:

Päärynä-limetti-kiivi -smoothie
3 kiiviä
2 päärynää
½ limetti
2-3 jääpalaa

Tää on ihan loistava ohje. Miellyttävän kirpsakka, mutta ei liian. Toki noita hedelmiä on tässä laitteeseen nähden aika paljon, piti ensin suristella osa kiiveistä ja päärynöistä ja sitten lisäsätä loput aineet.


sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

...

Ihan olin ajatellu kirjoittavani inspiroitumisesta ja siitä, että vaihteeksi taas tiedän millaiseen suuntaan haluan tätä elämääni tuupata, ja että on asioita jotka mietityttää ja on asioita jotka innostaa ja on asioita jotka jännittää, mutta päädyinkin laittamaan tänne nyt vaan tän biisin. On siitä kummallinen tämä, että alkusävelet sykähdyttää ja kouraisee jostain syvältä, ja lopulta biisi pistää tanssimaan. Tykkään.


Ehkä ens kerralla kirjoitan jotain kokonaista.

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Mennyttä ja tulevaa

On aika taas summailla mennyt vuosi pakettiin ja tähyillä vähän suuntaa tulevalle.

Vuodelle 2013 tavoitteita oli kolme.

Tavoite 1. Lue 25 kirjaa. No, tässä nämä vuoden aikana luetut lukemisjärjestyksessä:

1. Hanna Tuuri: Orapihlajapiiri
2. Donna Leon: Haurasta lasia
3. Kate Jacobs: Lohturuokaa
4. Ulla-Lena Lundberg: Jää
5. Colin Beavan: Ekovuosi Manhattanilla
6. David Nicholls: Kaikki peliin
7. Anni Nupponen: Nainen ja kuningas
8. Tuija Lehtinen: Nappikaupan naiset
9. Tuija Lehtinen: Shampanjataivas
10. Tuija Lehtinen: Nukkemorsian
11. Anna-Leena Härkönen: Onnentunti
12. Neil Gaiman: Unohdetut jumalat
13. Neil Gaiman: Hämähäkkijumala
14. Anna-Leena Härkönen: Akvaariorakkautta
15. Jukka Itkonen: Lumilyhdyn valossa
16. Cecilia Samartin: Señor Peregrino
17. Kathleen MacMahon: Näin se päättyy
18. Linda Olsson: Kaikki hyvä sinussa

No, en lukenut 25 kirjaa. Mutta luin 18. Ja lisäksi aloitin ainakin 5 kirjaa, joita en saanut luettua alkua pidemmälle. Erityisiksi tästä listasta nostan kuusi kirjaa, jotka tarjoilivat niitä parhaita lukukokemuksia (ne on niitä, kun ei melkein malta päästää kirjaa käsistään):
Jää jätti jälkeensä tunnejäljen, jonka löydän aika helposti vieläkin.
Nainen ja kuningas tuli luettua jo toistamiseen, ja olen edelleen vaikuttunut siitä maailmasta, jonka kirjailija on onnistunut luomaan.
Unohdetut jumalat ja Hämähäkkijumala - ja näistä erityisesti jälkimmäinen, mutta sen maailmaan pääsi helpommin sisälle kun oli lukenut tuon ensimmäisen.
Señor Peregrino oli pitkästä aikaa kirja, joka yllätti uudestaan ja uudestaan. Ihastuttavasti tuttu ja silti ennalta arvaamaton.
Ja tuo viimeinen, Olssonin Kaikki hyvä sinussa. Odotukset olivat aika korkealla, koska pidin Olssonin edellisestä, Laulaisin sinulle lempeitä lauluja, tosi paljon ja olen odottanut että koska saan tämän uudemman käsiini. Luin sen nyt suurinpiirtein yhdeltä istumalta enkä pettynyt. Tyyliltään kirjat ovat aika samanlaisia, mutta sopivasti annosteltuna tuo tyyli miellyttää miuta.

Tavoite 2. Tee vähintään kerran kuukaudessa ruokaa, jota et ole ennen tehnyt

Seuraavia ruokia tein ensimmäistä kertaa:
Tammikuussa: Basilika-oliivipastaa ja tomaatti-mozarella-basilikapastaa
Helmikuussa: Vispipuuroa ja poropastaa
Maaliskuussa: riisiä ja kasvis-kookoswokkia
Huhtikuussa: Kasvismakaronilaatikko
Toukokuussa: Täytettyjä paprikoita
Kesäkuussa: Perunasalaattia
Heinäkuussa: Kesäkeittoa ja Bataatti-chilisosekeittoa
Elokuussa: Linssikeittoa
Syyskuussa: Herkkusieni-canellonivuokaa
Lokakuussa: Kasvispataa ja avokadopastaa
Marraskuussa: Pinaattilettuja
Joulukuussa: Chili sin carnea ja riisipuuroa, jota en erikseen raportoinut.

Yhteensä tein siis 17 ruokaa ensimmäistä kertaa itse. Tämä oli hauska haaste. Tuli uusia suosikkiruokia mukavasti, mutta kerran kuukaudessa oli riittävän harvoin, että ehti välissä rauhassa tuumailla eikä tästä tullut stressiä. Uudestaan aion tehdä (ja olen jo osaa jonkun kerran tehnytkin) ainakin poropastaa, bataatti-chilisosekeittoa, linssikeittoa, canelloneja, pinaattilettuja ja chili sin carnea. Sekä vispipuuroa ja riisipuuroa.

Tavoite 3. Katso 30 elokuvaa, joita et ole ennen nähnyt.
Elokuvien katselua leimasi tänä vuonna se tosiasia, että kotiini tuli viime vuoden vaihteen jälkeen telkkari ja aika monta elokuvaa tuli valittua katseluun sen perusteella, että bongasin ne tv-ohjelmasta. Mutta tuli myös vuokrattua pari elokuvaa sekä käytyä elokuvateatterissakin muutaman kerran. Leffat ovat tässä katsomisjärjestyksessä, perässä oleva numero kertoo asteikolla 1-5 kuinka monta tähteä elokuvalle annoin.

1. Yes Man 2
2. Nyt nappaa 2
3. Step Up Revolution 3
4. Django 4
5. Surf's up 4
6. Bee Movie – Mehiläisen elokuva 3
7. Kaksi tarinaa rakkaudesta 4
8. Saksikäsi Edward 3
9. 500 days of Summer 5
10. 10 things I hate about you 3
11. Les Misérables 4
12. Stepmom (Aina vierelläsi) 3
13. Inglourious Basterds 3
14. Madagascar 2
15. Nyt tai ei koskaan 3
16. Now you see me (Suuri puhallus) 4
17. Two Weeks Notice 2
18. Hellyyteni kohde 3
19. Sinä Päivänä 4
20. The Notebook 4
21. Rakkautta ennen aamua 5
22. Rakkautta ennen auringonlaskua 4
23. Rakkautta ennen keskiyötä 5
24. Poika raidallisessa pyjamassa 4
25. Wanted 4
26. Perhe on paras 2
27. Titanic 3
28. Sleepers – katuvarpuset 4
29. The Illusionist – Silmänkääntäjä 4
30. The Hobbit – The Desolation of Smaug 4
31. Love actually 5
32. Holiday 5

Lopputulos oli, että katsoin 25 sellaista elokuvaa, joita en ole nähnyt ennen, yhden sellaisen, jonka olen nähnyt osittain kerran aiemmin (500 days of Summer), 3 sellaista, jotka olen nähnyt kerran aiemmin (The Notebook, Rakkautta ennen auringonlaskua ja Titanic) ja 3 sellaista, jotka olen nähnyt monta kertaa (Rakkautta ennen aamua, Love actually ja Holiday).

Menneen vuoden alussa totesin myös, että on tarve elää hitaammin ja keskittyneemmin ja levollisemmin. Ja siinä onnistuin kyllä melkoisen hyvin.

Vuoteen 2014 suuntaan sillä samalla hitaan, keskittyneen ja levollisen asenteen ajatuksella. Mutta tottahan sitä muutama konkreettinen tavoitekin täytyy olla. Harkinnan jälkeen jätän elokuvatavoitteet tällä kertaa väliin, telkkaria ja leffoja tulee varmaan katteltua joka tapauksessa ihan riittävästi.

Tavoitteet seuraavalle vuodelle ovat seuraavanlaiset:
1. 21 luettua kirjaa. Miellyttävä epätasaluku. Oon nyt kahtena vuotena peräkkäin onnistunut lukemaan 18 kirjaa. Viime vuonna tavoiteltu 25 oli selkeästikin aika kunnianhimoista, mutta kyllähän sitä nyt ainakin pari kolme enemmän on mahdollista ihan varmasti lukea.
2. Käyn vuoden aikana ainakin 12 kulttuuritapahtumassa tai vastaavassa. Näistä korkeintaan yksi saa olla työtehtävä, esim. retki nuorten kanssa teatteriin. Jos työn puolesta tarjoutuu tilaisuus mennä vapaa-ajalla johonkin, niin sellaiset tietenkin hyväksytään. Elokuvateatterissa käymistä ei hyväksytä tähän tavoitteeseen.
3. Piirrän noin tunnin viikossa. Oon aina toisinaan haaveillu siitä, että osaisin piirtää. Kovin paljon lahjoja siihen ei ole annettu eikä koskaan aiemmin ole - muutamia hetkellisiä yrityksiä lukuunottamatta - varsinaisesti kiinnostanut ajan kanssa nähdä vaivaa ja opetella. Mutta nyt otan itseäni niskasta kiinni ja yritän. Vuoden päästä sen sitten tietää, että palkitaanko sinnikkyyttä millään lailla.
4. Sinnikkyyttä vaaditaan myös tämän neljännen tavoitteen kanssa: aion opetella punnertamaan ja onnistua vetämään ainakin yhden leuan seuraavaan vuodenvaihteeseen mennessä. Ja tämäkin kumpuaa vaan ja ainoastaan siitä, että en osaa kumpaakaan. Punnertaminen tulee aina välillä joillakin ryhmäliikuntatunneilla vastaan ja joka kerta ottaa päähän, että olen siinä niin kyvytön. Mutta sitä ei kuitenkaan tule vastaan niin usein, että olisin onnistunut oppimaan sitä yhtään lisää. Ja mitä tulee tuohon leukojen vetämiseen, niin se nyt vaan on sellainen juttu, mikä olisi ehkä hauska osata. Ehkä.

Ei muuta kuin hyvää tuulta seuraavaan vuoteen!

Edit 27.2.: Liikuntatavoite menee ihan uusiksi, koska fysioterapeutin mukaan punnertaminen ja leukojen vetäminen ei sovi miun kropalle. Joten, jatkossa tavoittelen tälle vuodelle ylipäänsä sitä, että saisin lisää lihasvoimaa ja sen lisäks yritän keksiä jotakin välitavoitteita lyhyemmillä aikaväleillä.