perjantai 25. lokakuuta 2013

Voimabiisi


Tää Jemin biisi on joskus vuosia sitten tullut tallennettua puhelimen (joka toimii siis myös reissuilla musiikinkuunteluvälineenä) soittolistalle. Vaikka puhelimet on vaihtunu ja soittolistat on muuttunu, jotenki tää löytää tiensä sinne aina vaan. Ja jostain kumman syystä se pulpahtaa sieltä kuunteluun usein semmosissa tilanteissa, kun huomaan analysoivani elämää kauheen tarkasti ja uiskentelen jossain määrin aika syvissäkin vesissä, ja kaipailen kannustusta olemiseen ja elämiseen. Ja tää biisi vetäsee kyllä aina pinnalle ja keventää olemista. It's just a ride.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Laita rima niin korkealle kuin telineessä riittää korkeutta

Saan tänä syksynä tehdä pienen siivun näyttelemistä työkseni. Tänään harjoituksissa (jotka olivat kaikkiaan vasta toiset) ajatuksissa alkoi raksuttaa vaikka mitä. Osaan jo aika lailla roolieni repliikit, tiedän kyllä mitä sanoa missäkin kohtaa. Mutta se kaiken sanominen olikin yllättävän pelottavaa. Minä, joka monessa tilanteessa elämässäni olen ollut esillä, näyttänyt taitoni, sanonut sanottavani ja ottanut tilani, huomasin, että vaikka tilanteessa on paljon tuttua, on siinä jotain ihan uutta ja oman paikan ottaminen olikin aika hapuilua.

Heräsi sellaiset hajanaiset ajatukset, että
jos en keskity, olen ihan pihalla
jos olen ihan pihalla, siitä kärsii muutkin kuin minä
tässä mokaaminen ahdistaa enemmän kuin mokaaminen yleensä
ja ei, ei siitä mokaamisesta huomauta miulle (toistaiseksi) kukaan muu kuin mie ite
ymmärrän, miksi jotkut rakastavat teatterin tekemistä. Se on todella intensiivistä!

Olen työssäni ylipäänsä aikalailla perfektionisti, etten halua tehdä asioita puolittain tai vähän sinne päin, vaikka joskus on hyvä mennä sieltä missä aita on juuri ja juuri irti maasta. Mutta tässä totesin olevani todella perfektionisti. Koska moni asia näyttelijän maailmassa on uutta ja jännittävää, haluan tehdä työni kunnolla. Haluan saada tästä kaiken irti ja sen kaiken saan irti vain sillä, että vaadin itseltäni parasta. Rakastan sitä tunnetta, kun joku asia imaisee hetkeksi mennessään ja siinä on sen hetken kiinni ihan joka solullaan. Tuo näytelmä teki miulle tänään just niin. 

maanantai 7. lokakuuta 2013

Lokakuun ruoka vol. 2

Ei sitä avokadopastaa suotta hehkutettu. Sain siskolta lainaan "Safkaa" -kirjan, ja siellä on ohje tuolle pastalle ja pitihän se nyt vihdoin kokeilla. Ja tuo ohjekirja on muutenkin aika inspiroiva tämmöselle arkisia ruokaohjeita kaipaavalle.

Avokadopasta 


(neljälle)
1 valkosipulin kynsi

½ chiliä (poista siemenet)
1 limetti
2 kypsää avokadoa
suolaa
mustapippuria
n. 0,5 dl oliiviöljyä
kourallinen basilikaa
kourallinen lehtipersiljaa
2 dl pastajuustoraastetta (alkuperäisessä ohjeessa 1 dl pecorinoraastetta ja 1dl parmesanraastetta, mutta kun oli tuota toista valmiiksi kaapissa, niin käytin sitä)
400-500g spagettia (käytin tosin ihan vaan sitä makaronia mitä kaapista löytyi)

Tee kastike: Pilko valkosipuli ja chili, laita ne kulhoon. Purista limetin mehu mukaan. Halkaise avokadot ja poista niistä kivet. Kuutioi avokado kuoressaan ja kaiverra sisus ruokalusikalla kulhoon. Hienonna yrtit. Lisää suola, pippuri, oliiviöljy, yrtit ja juustoraaste kulhoon. Sekoita ja maista.

Keitä spagetti hyvin suolatussa vedessä ja ota talteen vajaa desi keitinvettä. Valuta pasta.

Laita osa keitinvettä kastikkeen sekaan ja pyörittele spagetti mukaan. Päälle vielä parmesania ja mustapippuria. Tarjoile heti.

tiistai 1. lokakuuta 2013

Lokakuun ruoka

Lokakuu on just nipinnapin alkanu ja taas on yks uus ruoka plakkarissa. Tällä kertaa se oli

Kasvispata

1 bataatti
1 porkkana
1 palsternakka
1 pieni kesäkurpitsa
1 sipuli
1 paprika
pieni purkki tomaattisosetta (käytin siis semmosta kun Pomi, en oo varma kuin paljon siinä purkissa oli)
suolaa
korianteria
kuumaa vettä

Kuori ja paloittele kaikki kasvikset. Laita pataan ja lisää tomaattisose, suola ja korianteri. Lisää kuumaa vettä niin että kasvikset juuri ja juuri peittyy ja hauduta kannella peitettynä 200 asteisessa uunissa n.2h. 

Kaveriksi tälle tein couscousia, oli hyvää.