sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Vuosi 2016 vaihtui vuoteen 2017.

Blogissa on ollut hiljaista ja on varmaan jatkossakin ennen kuin taas innostun.

Vuosi 2016 oli monella tapaa erilainen kuin ajattelin. Tavoitteina oli lukea kirjaa vähän joka päivä, pienentää lankakorin sisältöä ja järkeillä töitten määrää ja tapaa tehdä. Kirjoja luin vähemmän kuin moneen vuoteen (6 luettua kirjaa), neulomisesta innostuin vähän loppuvuodesta (neljät villasukat, joista yhdet on vielä päättelemättä) ja töissä tapahtui kaikenlaista mitä porskutin eteenpäin asia kerrallaan. Joskus monta asiaa kerrallaan.

Mutta vähän odottamatta vuosi osoittautui sellaiseksi, että pitkästä aikaa tiedän melko kirkkaasti mihin suuntaan haluan elämässäni edetä. Ja se on paljon se. Seuraavalle vuodelle ei siis mitään sen kummempia yksittäisiä tavoitteita. Toivon toki, että luen kirjoja taas innokkaammin ja villasukkiakin omaan sukkalaatikkoon kertyisi parit uudet. Ja että saisin tehdä niitä asioita, joita elämässäni jo nyt rakastan. Mutta erityisesti toivon, että kun vuosi 2017 vaihtuu vuoteen 2018, voisin huomata olevani lähempänä niitä unelmia, jotka nyt siintää jossakin horisontin reunalla, joskin varsin kirkkaina. Määrätietoisuus ja suunnan kirkkaana pitäminen on ehkä ne ajatukset, joiden kanssa aion elää vuoden 2017.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Spring break

"En muista koska viimeeksi olis käyny niin, että kierrettyäni koko näyttelyn, oli pakko palata vielä uudestaan sinne ihailemaan niitä töitä."







Ateneumissa on 2020 -vuoden loppuun asti Suomen taiteen tarina -näyttely. Oon ymmärtäny, että siihen tulee lisäyksiä ja muutoksia vuosien aikana. Nyt näytillä on taidetta 1800-luvun alkupuolelta 1940-luvulle asti. Kesällä tulossa on 50- ja 60-luvut. Oli tietysti hienoa nähdä tuttuja: Leikkiviä poikia rannalla, Taistelevat metsot, Kullervon kirous ja joitain muitakin. Mutta ylipäänsä oli melko vaikuttavia töitä paljon ja uinuva kiinnostus taiteeseen heräsi taas.

Kyllä taide tekee ihmiselle hyvää.

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Naistenpäivän iltana




Tätä vaiheilua taas. Monia ajatuksia vilistää pitkin mielen moottoriteitä, mutta niiden pukeminen kokonaisiksi lauseiksi ja julkilausuminen on vaikeaa. Viime aikaiset asioiden tilaa parhaiten kuvaavat lauseet kuitenkin lienee "näin ei voi jatkua" ja "tahdon enemmän".

Viimeiset neljä kuukautta on olleet pisimmät hetkeen. Joo talvi ja joo valon vähyys, mutta eniten inspiraation ja motivaation puute sekä kipeä polvi joka estää täysillä innostumasta siitä ainoasta josta olisin erityisen kovin innoissani. Joten jollekin uudelle haasteelle tai innostukselle olisi tilaa.
Mutta onhan se niin, että asiat on lopulta aika hyvin. Miun on mahdollista maata kotona sohvalla ja velloa vaiheilussa eikä tarvitse miettiä että mistä huomenna rahaa tai ruokaa. Joten tänäkin vuonna annoin muutaman minuutin aikaani ja joitakin euroja tilini saldosta Naisten Pankille, jotta jollakulla itseäni huomattavasti huonommassa asemassa olevalla naisella olisi mahdollisuus toteuttaa omia suunnitelmiaan, ansaita toimeentulonsa ja unelmoida muustakin kuin siitä, että seuraavastakin päivästä selviää hengissä.

tiistai 2. helmikuuta 2016

Mukillinen kakkua, kiitos!


Tykkään kakuista. Varsinkin suklaakakuista. Mutta en erityisemmin jaksa innostua aikaa vievästä kokkailusta ja leivottuakin tulee melko harvoin.
Tää on kuitenkin ihan killeri kakkuohje: helppo, nopea ja maistuu hyvältä. Ja on vielä tuunattavissa gluteenittomaksi ja maidottomaksikin, jos on tarve.

Mukikakku
2-4 annosta

1dl vehnäjauhoja (tai gluteenittomia jauhoja)
1 dl sokeria
0,75 dl tummaa kaakaojauhetta
0,75 tl leivinjauhetta
1 kananmuna
1 dl maitoa (tai vastaavaa, itse käytin mantelimaitoa)
0,5 dl juoksevaksi lämmitettyä voita (tai leivontamargariinia)

Sekoita kuivat aineet keskenään.
Riko joukkoon muna.
Lisää maito ja rasva.
Sekoita.
Jaa taikina kahteen isohkoon mukiin (nuo kuvassa olevat on 4dl).
Kypsennä mikrossa täydellä teholla 1min15s-2min. Mikroissa on eroja, kokeilemalla löytyy sopiva paistoaika. Täällä mikro paistoi n. 1min50s niin tuli pohjaan asti kypsiä.


perjantai 1. tammikuuta 2016

Tilinpäätös vuodesta 2015 ja pari ajatusta vuoteen 2016.











Selasin äsken valokuvia viime vuodelta ja valikoin sieltä parhaat tunnelmat tähän. Kuvien ympärille liittyy tietenkin kaikenlaista matkustamista, töitä, harrastamista ja rakkaita ihmisiä. Oli harmaita hetkiä, mutta myös hauskoja hetkiä. Oli lannistumisia mutta myös onnistumisia. Oli iloa ja itkua, tavallista arkea ja uusia haasteita. Vuosi 2015 oli kaikenkaikkiaan ihan hyvä vuosi.

Vuoden alussa laitoin pari tavoitettakin:

1. Katso oman hyllyn elokuvat ja säilytä vain parhaat.

Hyllyssä oli vuoden alussa 79 elokuvaa. Vuoden aikana katsoin niistä 61. Ja tällä hetkellä hyllyssä on enää 41. Projekti jatkuu vielä vähän tän vuoden puolelle, mutta päällisin puolin vaikuttaa siltä, että parhaat on enää hyllyssä jäljellä.

2. Lue 21 kirjaa.

Luin 24. 
Kirjan nimen perässä oleva numero on arvio 1-3 (hyvä-erinomainen) sen mukaan mitä pidin kirjasta. En oikeastaan koskaan lue kirjaa loppuun, jos se ei vakuuta ensimmäisten lukujen aikana (tai n. puoliväliin mennessä) riittävästi, joten ykkösen sai kirjat, jotka olivat niin paljon lukemisen arvoisia, että luin ne loppuun. Ja loppuun luetutkin on siis hyviä kirjoja. Kirjat, joka saivat kolmosen, tekivät erityisen suuren vaikutuksen, jättivät tunnejäljen tai herättivät isoja ajatuksia, ja kakkosen saaneet ovat jotakin jotakin siltä väliltä.

1. Cecilia Samartin: Nora & Alice 2
2. Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin, 1. Rakkaus 3
3. Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin, 2. Sairaus 3
4. Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin, 3. Kuolema 3
5. David Nicholls: Varamies 2
6. Cecilia Samartin: Kaunis sydän 2
7. Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja 3
8. Khaled Hosseini: Ja vuoret kaikuivat 2
9. Linda Olsson: Kun mustarastas laulaa 2
10. Pauliina Rauhala: Taivaslaulu 1
11. Khaled Hosseini: Leijapoika 2
12. Ulla-Lena Lundberg: Leo 2
13. Jean-Paul Didierlaurent: Lukija aamujunassa 2
14. Cecilia Samartin: Los Peregrinos 1
15. Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät 1
16. E L James: Fifty Shades - Sidottu 3
17. E L James: Fifty Shades - Satutettu 3
18. E L James: Fifty Shades - Vapautettu 3
19. E L James: Grey 2
20. Gretchen Rubin: Tee siitä tapa 1
21. Anna-Leena Härkönen: Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia 2
22. Arman Alizad & Meeri Koutaniemi: Riisuttu Suomi 2
23. Eppu Nuotio: Mutta minä rakastan sinua 2
24. Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe 2

Erityisesti tuosta listasta mainittakoon Gardellin omaelämäkerrallinen trilogia Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin. Olisinkohan koskaan itkenyt kirjoja lukiessa niin paljon kuin noiden kanssa, vuoroin ilosta, vuoroin surusta?
Toisen erityismaininnan saa Eppu Nuotion Mutta minä rakastan sinua. Kirjailija ei ollut entuudestaan  erityisen tuttu, mutta olen suhtautunut häneen nimenä aina vähän epäilevästi. Tuossa kirjassa tarina itsessään on melko tavanomainen, mutta kirjassa oli hetkittäin sellaisia lauseita, jotka piti lukea moneen kertaan, kun oli niin hienosti aseteltu sanoja peräkkäin.

3. Lankakorin sisältö puolet pienemmäksi

Tämähän ei sitten edennyt oikeastaan mihinkään. Vuoden lopulla tein yhdet sukat korin langoista.

Vuoteen 2016 suuntaan seuraavilla ajatuksilla ja tavoitteilla:

1. Lue kirjaa vähän joka päivä.
Saa nähdä kuinka monta kirjaa tulee luettua sillä, että joka päivä lukee vähintään sivun tai pari, useimpina varmasti enemmän.

2. Lankakorin sisältöä pienemmäksi
Vuoden loppupuolella huomasin, että villasukat jos toisetkin on kuluneet puhki. Uusia sukkia siis villasukkavarastoon ja tietysti mielellään ylitsepursuavasta lankakorista. Ja mitä nyt muuta tulee mieleen sieltä tehdä.

3. Järkeä enemmän töiden määrään, tapaan tehdä jne.
Viime vuoden aikana vähän hukkasin omaa järjestelmällisyyttäni ja pään sisällä oli välillä sellaista kaaosta, että luovuudelle ja innostumiselle ei ollut paljon tilaa. Ja ehkä myös sellaisia kehällisiä epäolennaisia asioita on kertynyt vähän liikaa. Josko löytäisin taas ne olennaiset.

Ja tietysti toivon, että vuoden aikana saan ja osaan tarttua hetkiin, tilaisuuksiin ja haasteisiin, joita eteen tulee. Ja että elämään löytyisi jälleen enemmän kepeyttä ja iloa.

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

I'm dreaming of a white christmas

Viime kesänä kaikesta vakuuttelusta huolimatta aloin loppukesästä olla aika kyllästynyt jatkuvaan sateeseen. No. Samaa voisi sanoa tänään, joulukuun 20. päivänä. Ulkona sataa vettä ja lämmintä on 9 astetta, joka on noin 7 astetta vähemmän kuin loppukesällä keskimäärin oli. Joulukuussa ainoa poikkeus on se, että kutakuinkin kellon ympäri on pimeää, päivällä toki muutaman tunnin ajan vähän vähemmän pimeää, mutta pimeää silti. 



Mutta olipa sää mikä tahansa, joulu tulee silti, onneksi. Kaivattu joululoma alkoi eilen, seuraavan kerran uuden vuoden aattona on tehtävä töitä. Pelkästään se, että on voinut nukkua paljon, on jo nyt tehnyt ihmeitä. Oon myös lukenut kokonaista kaksi joululehteä kokonaan sekä yhden kesken olleen kirjan loppuun, aloittanut uuden kirjan sekä katsonut monta jaksoa tv-sarjaa ja kaksi elokuvaa. Alkuviikosta vielä vähän ystävien tapaamista ja aatonaattona sitten joulun viettoon reissun päälle muutamaksi päiväksi. Mukavaa. 

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Pähkinänsärkijä ja takkatuli









Viime sunnuntaina oli taitoluisteluseuran joulunäytös. Kertomuksena oli Pähkinänsärkijä ja myös me aikuisluistelijat annettiin oma panoksemme näytökselle. Avattiin koko show esittämällä takkatulta (miltei samaa sarjaa kuin joidenkin lapsena esittämät puut ja kivet), ja aika hieno takkatulen tanssi siitä syntyikin.

Lapsena luisteluseuran joulu- ja kevätnäytökset oli olennainen osa luistelukautta. Näytösten teemaa ja omia rooleja jännitettiin. Itse olen ollut ainakin kukka, tähti, peikko, aasi, merirosvo, raitiovaunun kuljettaja, pingviini, lelu (olin nalle), veden elävä (olin kala), myrsky, virvatuli ja mitähän muitakin vielä? Erityisen kutkuttavana muistan sen, kun oli näytöksen kenraaliharjoitusten aika. Lavastekankaat oli nostettu kaukalon takareunan puolella miltei kattoon asti, erinäiset lavasterekvisiitat viritelty pitkin jäätä, puvut oli valmiina ja ohjelmat hyvin harjoiteltu. Hallin yleisvalo laitettiin pimeäksi, kohdevalot otettiin käyttöön ja sitten vedettiin koko setti alusta loppuun, pysähtymättä läpi, niinkuin nyt kenraaliharjoituksissa kuuluu. Se oli hauskaa ja toi oman lisämausteensa päivittäiseen hyppyjen, piruettien, askelsarjojen ja kilpailuohjelmien hiomiseen. Näytösohjelmissa sai aina vähän hupailla, ja niihin kehiteltiin usein jotakin rooliin sopivaa hassuttelua.

Kun tähän viimeisimpään joulunäytökseen taioin paidastani liekinheitintä - eli harsin oransseja kangassiipiä paidan hihoihin - mietin sitä työtuntien määrää, jonka äitini on käyttänyt erilaisten luisteluun liityvien esiintymis-, harjoitus- ja kilpailuasujen tekemiseen. Nostan hattua sille. Tuo kangastilkkujen harsiminen ei erityisen vaikeaa tai aikaa vievää ollut, mutta onneksi ei sen vaikeampaa tehtävää ollutkaan meille tarjolla. Olisi muuten hyvinkin löytynyt peukalo keskeltä kämmentä.

Kuvat: Marja Oksanen & Helena Taponen